Mitä globaalikasvatus tarkoittaa sinulle?
Minulle globaalikasvatus on tapa lähestyä yhteiskunnallista muutosta. Haluan työlläni kannustaa ihmisiä elinikäiseen oppimiseen ja kykyyn nähdä asiat heidän omia havaintojaan laajemmin.
Tuudittaudumme helposti ajattelemaan, että tiedämme jo kaiken. Näin ei kuitenkaan ole, vaan myös aikuisten, opettajienkin, kannattaisi kehittää osaamistaan läpi elämän. Osa opettajista ei usko olevansa päteviä kertomaan oppilailleen esimerkiksi ilmastonmuutoksesta. Miten voimme olettaa lasten ymmärtävän ilmastomuutosta, jos aikuiset eivät osaa kertoa siitä?
Millainen globaalikasvattaja itse olet?
Minulla on sosiaalipsykologin tausta, joka vaikuttaa olennaisesti työhöni. Suunnittelen ja toteutan koulutuksia erilaisille järjestöille ja lasten ja nuorten parissa työskenteleville ihmisille. Haastaan heitä tarkastelemaan kriittisesti itseään ja omaa työtään.
Meillä kaikilla on tiedostamattomia ennakkoluuloja ja asenteita, joihin meidät on kasvatuksessamme ehdollistettu. Jopa globaalikasvattajat saattavat tahtomattaan ylläpitää vallitsevia asenteita esimerkiksi rasismista. Siksi oman toiminnan reflektointi olisi tärkeä taito jokaiselle.
Millainen on oma taustasi?
Synnyin ja kasvoin Singaporessa. Olen asunut ja opiskellut Australiassa. Suomeen saavuin viisi vuotta sitten aloittaessani sosiaalipsykologian maisteriopinnot Helsingin yliopistossa. Suomi kiinnosti minua, koska olin Singaporessa tottunut kuulemaan, miten Suomen ja Singaporen koulutusjärjestelmiä verrattiin jatkuvasti Pisa-tulosten valossa. Halusin tutustua tähän pohjoiseen maailmankolkkaan.
”Vähemmistön edustajille annetaan usein vain kokemusasiantuntijan rooli.”
Minulla ei ollut Suomeen saapuessani mitään verkostoja, ja vähemmistön edustajana kohtasin paljon rakenteellisia esteitä. Olen tehnyt valtavasti töitä päästäkseni asemaan, jossa nyt olen.
Millaisia rakenteellisia esteitä olet kohdannut?
Olen Suomessa etniseen vähemmistöön kuuluva nuori nainen. Etnisyyteni, ikäni ja sukupuoleni vuoksi asiantuntijuuttani vähätellään usein. Valitettavasti Suomi kärsii ainakin jossain määrin valkoisen pelastajan syndroomasta. Täällä ollaan totuttu siihen, että valkoiset asiantuntijat puhuvat esimerkiksi juuri rasismista. Vähemmistön edustajille annetaan usein vain kokemusasiantuntijan rooli. Itse olen kuitenkin koulutukseni kautta asiantuntija sen akateemisessa merkityksessä.
Mikä on työssäsi palkitsevinta?
Se, että saan haastaa ihmisiä tarkastelemaan omaa toimintaansa kriittisesti. Tietenkään ketään ei voi muuttaa yhdessä yössä. Työssäni yritän saada kasvattajat ja muutkin ihmiset ajattelemaan niitä sosiaalisia, poliittisia ja historiallisia konteksteja, jotka ovat muokanneet ajatuksiamme ja asenteitamme.
Parasta on se, kun joku koulutukseeni osallistunut tulee kuukausien jälkeen kertomaan, että alkoi pohtia omia asenteitaan ja muuttamaan tapaansa työskennellä.
Muutos yhdessäkin ihmisessä on jo voitto, erityisesti jos tämä ihminen alkaa viemään muutosta eteenpäin muille ihmisille.