Mies kertoo elämäntarinaansa hymyillen. Elli-Noora Heino kuuntelee ja miettii, mistä miehen positiivisuus on peräisin.

Syksyllä 2017 Heino aloitti Opettajat ilman rajoja -verkoston harjoittelijana Helsingissä. Joulukuussa hän oli Nepalin vuoristossa Kavren alueella opettamassa opettajia. Seutu on jopa Nepalin mittakaavassa köyhä, ja maanjäristys 2015 kurjisti vielä tilannetta. Siihen liittyy myös Heinon kuulema tarina.

Mies on paikallinen opettaja. Hän ajaa joka päivä pitkän matkan skootterilla päästäkseen opettamaan. Iltaisin hän rakentaa taloa perheelleen, koska maanjäristys tuhosi välissä lähes valmiin kodin. Työ piti aloittaa alusta.

”Ymmärsin, miten eri maailmasta olen, ja mietin, mistä he saavat voimansa jatkaa”, Heino sanoo.

Ihmiset Nepalissa uskovat elämän jatkuvan ja haluavat mennä eteenpäin yhdessä. Siihen kuuluu opetustaitojen kehittäminen, jotta seuraavalla sukupolvella olisi asiat paremmin.

Opettajat ilman rajoja -verkosto toimii osana Kirkon Ulkomaanapua, jonka kehitysyhteistyö on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumatonta. Verkoston yhteyspäällikkö Inka Hopsun mukaan toiminta koulutusviennin puolesta alkoi 2014. Myös eduskunnassa oli tuolloin asian puolesta aktiivisia ihmisiä.

Monissa maissa opetuksen ihannemalli on sama kuin Suomessakin ennen vanhaan.

”He miettivät, että maailman hauraimpiin valtioihin pitäisi saada perinteisen kehitysyhteistyön lisäksi nimenomaan opetusosaamista”, Hopsu sanoo.

Ensimmäinen vapaaehtoisten ryhmä lähti Kambodžaan jo 2014. Hankkeeseen saatiin ihmisiä, jotka olivat kouluttaneet opinto-ohjaajia yliopistossa. Kambodžan opetusministeriö ja Unesco olivat mukana hankkeen suunnittelusta asti. Opettajat ilman rajoja -verkoston maailmalle lähtevät vapaaehtoiset eivät siis ole välttämättä luokanopettajia, vaan koulutusalan ja pedagogisen osaamisen ammattilaisia.

”Jo suunnitteluvaiheessa otetaan kohdemaan viranomaiset mukaan. Se on tärkeää, jotta aikaansaadut muutokset jäisivät voimaan myös sen jälkeen, kun vapaaehtoiset lähtevät. Pitkäkestoisen muutoksen tueksi on myös palkattu paikallisia ihmisiä.”

Opettajat ilman rajoja ei siis työskentele lasten kanssa vaan kouluttaa opettajia, virkamiehiä ja oppilaitosten johtoa. Näin työ tavoittaa laajemmat joukot ja muuttaa vallitsevia rakenteita.

Mikä tekee suomalaisesta koulutusosaamisesta niin kysyttyä kehitysmaissa? Hopsun mielestä syitä on monta. Opettaminen tuo tietysti mieleen opettajan, oppilaat ja pulpetit, mutta todellisuudessa lasten edun ajattelu käynnistyy paljon aiemmin.

”Meillä on erittäin hyvä varhaiskasvatus ja terveydenhuolto äitiyden alkuvaiheista lähtien. Se luo tärkeän pohjan.”

Opettajat koulutetaan hyvin ja ammattia arvostetaan Suomessa. Laadukkaat opetusmateriaalit samoin kuin lapsia osallistumaan kannustava pedagoginen ote ovat Hopsusta olennaisia. Monissa maissa opetuksen ihannemalli on sama kuin Suomessakin ennen vanhaan.

”Opettaja luennoi ja oppilaat istuvat hiljaa. Vaikka opettaja kysyisi jotain, oikeita vastauksia on yksi. Asioita opetellaan ulkoa.”

Nepalissa opetussuunnitelmien sisältö on pari vuosikymmentä vanha. Uusista menetelmistä kiinnostuneet opettajat ovat sen edessä voimattomia.

Erityisen tärkeäksi näkökulmaksi on Hopsun mukaan noussut erityisopetus. Suomalaisilla opetusalan ammattilaisilla on hyvät taidot ja keinot ottaa erityistarpeessa olevat huomioon luokassa. ”Muuten näiden oppilaiden koulutie katkeaa kehitysmaissa yleensä neljän ensimmäisen vuoden aikana.”

”Opettajaksi ei aina valita pätevintä, vaan se, jonka puoluekanta on oikea.”

Köyhyyden ja vanhanaikaisten opetustapojen lisäksi kehitysmaissa on paljon haasteita koulutusviennin edessä. Yksi on vastuuttomuus. Opettajien mielestä tehottoman koulutuksen syy on huonossa hallinnossa, viranomaiset taas pitävät opettajia laiskoina.

”Poliittiset jännitteet vaikuttavat koulujen toimintaan. Opettajaksi ei aina valita pätevintä, vaan se, jonka puoluekanta on oikea”, Heino sanoo.

Nepalissa ei ole seurantajärjestelmää, jolla opettajien läsnäoloa koulupäivän aikana voisi seurata. Heinon kokemuksen mukaan oppilaiden ja opettajien näkemykset siitä, kuinka kauan he ovat viettäneet yhdessä aikaa, vaihtelivat melkoisesti.

Nepalissa on korostettu myös sitä, ettei oppilaita tule rankaista fyysisesti. Tilalle tarjottiin neuvoja väkivallattomaan järjestyksen pitoon, mahdollisten käytösongelmien ratkaisuun ja siihen, miten luokan saa osallistumaan.

Tulokset koulutushankkeissa ovat olleet positiivisia. Työ Kambodžassa jatkuu, ja on leviämässä koko maahan sekä läheisiin valtioihin.

”Niissä kouluissa, joiden olemme olleet mukana, opintojen keskeytysten määrät ovat vähentyneet jo ensimmäisten toimintavuosien aikana.”

Erityistä kiitosta on tullut mentoroivasta työotteesta. Se tarkoittaa sitä, että suomalaisesta ja paikallisesta opettajasta tehdään työpareja.

”Varsinkin suomalaiset opettajat ovat ottaneet sen tärkeänä koulutuksena itselleen, ja se auttaa miettimään omia tavoitteitaan ja työtapojaan entistä syvällisemmin.”

Opettajat ilman rajoja -verkostossa ei silti ole kyse pelkästään siitä, mitä täältä voidaan viedä muualle. Tarkoitus on laajentaa kulttuurista käsityskykyä entistä enemmän – se on osa globaalia ja kestävää kehitystä. Opettajat voivat käyttää opittuja taitoja, kun he palaavat Suomeen.

Opettajat ilman rajoja -verkosto hakee vapaaehtoisia kaksi kertaa vuodessa. Tietoa hakuun liittyvistä aikatauluista, vaatimuksista ja ohjeista löytyy Opettajat ilman rajoja -verkoston nettisivuilta.