“Ihmisten suurin harhaluulo perustulosta on, ettei meillä ole varaa siihen”, sanoo hollantilaiskirjailija Rutger Bregman.

Hänen mielestä asia, johon meillä ei ole varaa, on köyhyys. Se tulee seurauksineen paljon kalliimmaksi. Juuri suomeksi käännetyssä menestysteoksessaan Bregman kertoo, miten köyhyys hänen mielestään selätetään.

”Nykyiset sosiaaliturvajärjestelmät maksavat byrokraattisuudessaan järjettömästi, eivätkä ne tutkimusten mukaan silti vähennä köyhyyttä. Tämänhetkisen järjestelmän tehottomuus perustelee jo itsessään, miksi tarvitsemme perustulon.”

Bregmanin mukaan ymmärrämme köyhyyden väärin. Uskomme olevamme oikealla asialla opastaessamme köyhiä, miten heidän tulee käyttää vähät rahansa. Mutta tämä ei toimi, sillä köyhyys ei johdu tyhmyydestä tai laiskuudesta, vaan olosuhteista.

Bregman viittaa Princetonin yliopiston tutkijan Eldar Shafin teoriaan, jonka mukaan köyhyys sumentaa kyvyn tehdä pitkäjänteisiä suunnitelmia, sillä kapasiteetti riittää vain päivittäiseen selviämiseen. Niissä olosuhteissa, joissa köyhät elävät, fiksuinkin meistä tekisi huonoja valintoja.

Ratkaisu on muuttaa olosuhteita antamalla köyhille rahaa – ilman holhoavia vaatimuksia ja välikäsiä.

Kehitysyhteistyö puhtaana käteen

Kirjassaan Bregman kertoo lukuisista perustulokokeiluista, joita on viime vuosikymmenten aikana tehty eri puolilla maailmaa. Hänen mukaansa niiden tulokset todistavat sen, että oltiinpa missä tahansa, köyhät ovat oman elämänsä parhaita asiantuntijoita.

Jokainen maa voi luoda perustulosta omanlaisensa mallin. Sen hinta katetaan purkamalla nykyjärjestelmä, ja tarvittaessa lisärahoitusta voidaan saada esimerkiksi verotusta uudistamalla. Bregman uskoo, että vauraiden maiden olisi helppo ottaa perustulo käyttöön vaikka heti, mutta malli toimisi niin ikään kehitysmaissa.

”Jos raha annettaisiin suoraan köyhille, hyöty olisi suurempi. Sama pätee lähes kaikkeen kehitysapuun.”

”Esimerkiksi Intiassa köyhyyttä yritetään vähentää tuhansien erilaisten ohjelmien kautta. Suuri osa niihin käytetystä rahasta häviää korruption vuoksi. Jos raha annettaisiin suoraan köyhille, hyöty olisi suurempi. Sama pätee lähes kaikkeen kehitysapuun.”

Pitäisikö meidän siis lopettaa kehitysyhteistyön rahoittaminen?

”Ei, vaan käyttää siihen enemmän rahaa.”

Nimenomaan rahaa – Bregmanin mielestä vain harvoissa tapauksissa on perusteltua antaa apua muulla tavoin kuin puhtaana käteen. Mielipiteen tueksi hän luettelee kehittyvissä maissa tehtyjen tutkimusten tuloksia, joiden perusteella ihmiset eivät tuhlaa saamiaan rahoja vaan investoivat ne esimerkiksi yritysten perustamiseen.

”On korkea aika päästää eroon siitä ylimielisestä ajattelutavasta, että me tiedämme kaiken. Rahassa on se hyvä puoli, että köyhät voivat käyttää sen siihen, mitä oikeasti tarvitsevat – eivät siihen, mitä asiantuntijat luulevat heidän tarvitsevan.”

Lisää aikaa mielekkäille asioille

Nyt jos koskaan olisimme valmiita perustuloon, Bregman sanoo. Se olisi ennen muuta oikeudenmukaista.

”Esi-isämme ovat raataneet tämän uskomattoman vaurauden eteen, josta kuitenkin vain pieni osa maailman ihmisistä saa nauttia. Mielestäni kehityksen hyödyt pitäisi jakaa tasaisemmin kaikkien kesken. Perustulo on tehokkain ja sivistynein tapa tehdä se.”

Perustulo mahdollistaisi lyhemmät työviikot ja vapauttaisi ihmiset tekemään itselleen mielekkäitä asioita, kuten taidetta ja uusia innovaatioita. Yli kolmannes länsimaalaisista kokee tämänhetkisen työnsä merkityksettömäksi, Bregman muistuttaa. Hän ei usko, että perustulo passivoisi meitä.

”Ihmislaji on luonnostaan aktiivinen. Vankeja rangaistaan eristämällä heidät ja poistamalla mahdollisuus tehdä työtä. Mutta mikäli työ on sitä, että nuokumme toimistossa ja teemme asioita, joita pidämme turhina, silloin sen tekeminen kannattaakin lopettaa.”

Utopia on kehityksen siemen

Jos maailman köyhyys kerran katoaa näin helposti, miksi emme ole vielä poistaneet sitä?

Bregmanin mielestä kompastuskivi on ensisijaisesti ideologinen.

”Kerromme itsellemme, että tämä on mahdotonta. Siksi kirjoitin tämän kirjan, joka ei perustu omiin ajatuksiini, vaan lukemiini kirjoihin ja tutkimuksiin. Olen osa suurempaa liikettä.”

”Joka ikinen historian edistysaskel oli kerran pienen joukon utopistinen fantasia.”

Bregman odottaa kiinnostuneena Suomen perustulokokeilun tuloksia, joskin se on hänen mielestään harmillisen kunnianhimoton ja kestoltaan liian lyhyt. Niitä suomalaisia, jotka haaveilevat perustulosta, hän kannustaa näin:

”Jos muut tuomitsevat perustulon mahdottomuutena, ota se rohkaisuna. Orjuus, naisten tasa-arvo ja joka ikinen historian edistysaskel oli kerran pienen joukon utopistinen fantasia.”

Ehkä juuri tämä on historiaa opiskelleen kirjailijan tärkein viesti. Kuten Bregman lähes kaksi miljoonaa katselukertaa keränneessä Ted Talk -esityksessään haastaa: olisiko sillä saavutettu mitään, jos Martin Luther King olisi rotusorron päättymiseen johtaneessa puheessaan julistanut, että hänellä on painajainen?

Rutger Bregman: Ilmaista rahaa kaikille ja muita ideoita, jotka pelastavat maailman (Atena 2018)