Vierailu indonesialaisella Ijen-tulivuorella joulukuussa 2014 teki pysyvän vaikutelman Anu Häkkiseen. 

”En ollut ikinä nähnyt mitään vastaavaa. Se oli ollut bucket listilläni jo pitkään. Kraatterijärvi on turkoosi, kuin maalauksesta.” 

Tulivuoren kraatterista tekee vielä erikoisemman se, että siellä toimii rikkikaivos.

”Se on iso osa tulivuoren vaikuttavuudessa. Siellä näkee kaivoksen työntekijät kantamassa rottinkikoreissa kovettunutta rikkiä olkapäillään polkua pitkin ylös turistien ohi. Monilla on painautunut vuosien jälkeen olkapäihin syvä kuoppa sadan kilon kantamisesta.”

Rikkikaivos on työntekijöille vaarallinen työpaikka. Ilma haisee rikin vuoksi jatkuvasti mädältä kananmunalta. Välillä kraatterista nousee myrkyllisiä kaasupilviä.

”Vasta kotona tajusin, että tämähän on jäätävää. Ne ihmiset, jotka raatavat siellä töissä, ovat turistinähtävyys.” 

Häkkinen päätyikin tutkimaan tulivuoren turismia gradussaan, joka käsitteli köyhyyden kohtaamista matkailussa. Nykyisin hän toimii Reilun matkailun yhdistyksessä tiedottajana. 

”Gradun jälkeen aloin miettiä turismin eettisyyttä myös omassa matkailussani. Olen yrittänyt purkaa etuoikeutettua asetelmaani matkailijana, vaikka helppoa se ei ole.”

Matkailun rahat paikallisille

Myös Annika Järvelin alkoi pohtia matkustuksen vastuullisuutta ollessaan maailmalla.

”Omilla reissuillani Afrikassa ja Aasiassa olen monesti miettinyt, menevätkö rahat paikallisille. Usein olen matkaa suunnitellessa luullut rahojen päätyvän paikallisille, mutta paikan päällä onkin selvinnyt niiden menevän jollekin varakkaalle ekspatille”, hän kertoo.

Näistä kokemuksista viisastuneena Järvelin perusti kolmen muun henkilön kanssa Duara Travels -matkailuyrityksen vuonna 2015. Duara Travels tarjoaa matkailijoille kotimajoitusta kylissä paikallisissa perheissä. 

”Usein olen matkaa suunnitellessa luullut rahojen päätyvän paikallisille.”

Matkan hinnasta 40 prosenttia menee suoraan majoittavalle perheelle. Lisäksi joka kylässä paikallinen säästörinki saa 10 prosenttia ja paikallinen yhteyshenkilö toiset 10 prosenttia hinnasta. Näin matkailun hyötyjä pyritään kanavoimaan koko kylään.

Anu Häkkinen ja matkailualan tutkija Emily Höckert painottavat, että kohdemaan ihmisten kannalta on tärkeää sijoittaa rahat paikallisten palveluihin ja tuotteisiin. Höckert kertoo, että esimerkiksi Karibialla suuri osa matkailijoiden rahoista valuu länsimaihin, koska hotellit, lentoyhtiöt ja matkajärjestäjät ovat länsimaisessa omistuksessa.

”Matkailijan pitäisi pyrkiä käyttämään rahaa niin, että se menee mahdollisimman vähien välikäsien kautta paikallisille. Tämän vuoksi esimerkiksi all-inclusive-pakettimatkat ovat usein ongelmallisia, koska niissä suurin osa rahoista menee jollekin isolle kansainväliselle yritykselle”, Häkkinen sanoo. 

Kaikki köyhät eivät ole vieraanvaraisia

Matkailijat etsivät yhä enemmän autenttisia kokemuksia matkoillaan. Halutaan mennä sellaisiin paikkoihin, joissa ei ole muita matkailijoita. Halutaan olla erityisiä ja nähdä esiripun taakse, mitä paikalliset oikeasti tekevät.

Toisaalta vaihtoehtoisten matkailukokemusten etsintä on ainakin reppureissaajapiireissä ollut voimakasta jo vuosikymmenten ajan. 

”Lonely Planet kannusti jo 70-luvulla off the beaten track -tyyppiseen matkailuun. Nämä matkailijat haluavat kulkea omia polkujaan tutkimusmatkailijamentaliteetilla jonnekin, jossa ’kukaan ei ole ollut'”, Höckert kertoo.

Höckert huomauttaa tämän idean olevan absurdi: 

”Jos paikalliset ihmiset asuvat siellä, niin kyllä siellä joku on ollut aikaisemminkin.” 

Autenttista kokemusta markkinoi myös Duara Travels, joka mainostaa kotisivullaan: ”Peek behind the tourism scene and live like a local – Book a stay in a village and discover your destination from inside out”. Mainos lupaa, että tässä ei ole kyse mistään tylsästä tavisturismista vaan mahdollisuudesta nähdä kohdemaan turisteilta piilotettu todellisuus.

Mainos lupaa, että tässä ei ole kyse mistään tylsästä tavisturismista.

Höckertin mielestä autenttisuuden etsimisessä ja turistikeskusten ulkopuolelle matkustamisessa ei sinänsä ole mitään pahaa, jos käyttää olemassa olevia matkailupalveluja. Sillä tavalla myös tulot jakautuvat kohdemaassa tasaisemmin. Kotimajoituskin voi Höckertin mielestä olla vastuullista matkailua. 

”Toisaalta on hyvä miettiä toisin päin: entä jos tänne tulee matkailijoita, jotka haluavat kokea autenttista elämää esiripun takana? Ainakaan itse en olisi valmis toivottamaan ketä tahansa tervetulleeksi”, Höckert miettii.

Autenttisuuden etsiminen johtaa helposti virheoletuksiin paikallisten ihmisten vieraanvaraisuudesta. Höckert on huomannut, että köyhempien maiden ihmisten oletetaan usein olevan luonnollisesti vieraanvaraisia. Höckert sanoo sortuneensa tähän ajatteluun itsekin matkallaan nicaragualaisessa kahvikylässä.

”Tämä on ongelmallinen oletus, koska siinä ajatellaan ihmisten olevan aina valmiita keskeyttämään sen hetkiset tekemisensä. Pitäisi kyseenalaistaa ajatus, että joissain paikoissa ihmiset ovat aina valmiina ottamaan vieraita eikä heillä ole muuta tekemistä kuin kestitä muita.”

Matkailijoiden valikoiva köyhäily 

Paikallisia matkailuyrittäjiä haittaa matkailijoiden ja etenkin reppureissaajien saituus, kun nämä haluavat matkustaa mahdollisimman halvalla. Höckert ja Häkkinen ovat molemmat kohdanneet reppureissaajia, jotka ylpeilevät minimibudjetilla matkustamisella.

”Reppureissaajapiireissä kitsastellaan paljon. Siellä kuvitellaan helposti, että ei ole varaa yhtään joustaa ja että matkailijoilla on oikeus saada kaikki mahdollisimman halvalla ja samaan hintaan kuin paikalliset”, Häkkinen kertoo.

Höckertin mukaan kitsastelevat matkustajat usein odottavat ilmaisia palveluja paikallisilta matkailuyrittäjiltä.
”Yksi kollegani kertoi matkustaneensa läpi Keski-Amerikan dollarilla päivässä. Hän sanoi pakallisten olleen niin vieraanvaraisia, että hän pystyi yöpymään ihmisten luona ilmaiseksi. Koko Keski-Amerikka on täynnä matkailupalveluja! Olisi siis aika reilua käyttää niitä”, Höckert pohtii.

Nicaraguassa hän haastatteli matkailuyrittäjiä, joiden liiketoimintaa säästäväiset matkustajat eivät aina kunnioittaneet. 

”Toiset ovat köyhiä ja tekevät kovasti työtä; toiset köyhäilevät, koska se on siistiä.”

”Nämä yrittäjät olivat ottaneet lainaa toimintaansa varten, käyneet koulutuksissa ja rakentaneet mökkejä. Silti matkailijat eivät aina tunnistaneet heidän olevan matkailuyrittäjiä. Merkityistä hinnoista huolimatta matkailijat ehdottivat, että maksamisen sijaan majoituksen voisi kuitata auttamalla yrittäjiä joissain asioissa. Eihän sellaista ikinä ehdotettaisi hienommassa hotellissa”, Höckert sanoo.

Samalla kun matkailijat haluavat reissata halvalla perinteisten turistikohteiden ulkopuolella ja ”elää kuten paikalliset”, he haluavat kuitenkin pitää kiinni omista etuoikeuksistaan. Höckert kertoo, että Nicaraguassa paikallisia neuvottiin rakentamaan helikopterikenttä matkailijoiden sairastumisen varalta.

”Paikalliset sanoivat, että ei heitäkään kukaan tule helikopterilla hakemaan. Synnyttämäänkin lähdetään kuukautta ennen kävellen varmuuden vuoksi”, Höckert kertoo.

Tällaisissa tilanteissa nousee esille eriarvoisuus matkailijoiden ja paikallisten välillä. 

”Toiset ovat köyhiä ja tekevät kovasti työtä; toiset köyhäilevät, koska se on siistiä”, Höckert summaa.

Älä ala neuvomaan

Vastuullinen matkailu vaatii valtasuhteiden tiedostamista ja purkamista. Hyvääkin tarkoittava matkailija voi helposti sortua ylimieliseen käytökseen vieraassa kulttuurissa ja köyhyyttä kohdatessaan. Eriarvoisuuden ja epäsymmetristen valtasuhteiden vuoksi matkailijat saattavat esimerkiksi alkaa neuvoa paikallisia.

”On hyvä muistaa, että matkailija on toisten luona kylässä, ja käyttäytyä niin, että hänet kutsuttaisiin uudelleenkin”, Höckert muistuttaa. 

Häkkinen kertoo ylimielisen käytöksen tulevan esille myös silloin, kun omaa kotimaata verrataan kohdemaahan. 

”On hyvä muistaa, että matkailija on toisten luona kylässä.”

”Monesti voi puolivahingossa sanoa vaikka, että meillä Suomessa on liikennesäännöt, joita kaikki tottelevat”, Häkkinen selittää. 

Järvelin kertoo kotimajoituksen kannustavaan matkailijoita nöyrään käyttäytymiseen, koska he ovat sen aikana niin riippuvaisia paikallisista perheistä. 

”Emme ole nähneet matkailijoiden menevän kyliin ylimielisellä asenteella. Se, että matkailijat asuvat paikallisessa perheessä tarkoittaa jo lähtökohtaisesti, että mennään perheen ehdoilla. Matkailijat eivät itse tiedä, mitä siellä pitäisi tehdä. He syövät ja tekevät aika pitkälle sitä, mitä perheet ehdottavat. Tämä jo ravistelee totuttuja asetelmia siitä, kuka on aktiivinen tekijä.”

Myyteillä toiseutetaan paikallisia

Häkkinen pyytää matkailijoita kiinnittämään huomiota myytteihin, jotka muokkaavat heidän ymmärrystään matkakohteesta ja sen ihmisistä. Köyhissä maissa matkailuun liittyy usein todellisuutta vääristäviä myyttejä paikallisten primitiivisyydestä ja köyhyydestä. Niiden kanssa matkailija joutuu kosketuksiin tahtomattaankin. 

Häkkinen tutki gradussaan myyttejä kuluttamisen näkökulmasta.

”Matkalla ihminen voi kuluttaa erilaisuutta tai köyhyyttä. Ääriesimerkkejä ovat orpokotivierailut ja slummikiertueet. Kuten muullakin kuluttamisella, matkalla kuluttamisella pyritään eroutumaan muista ihmisistä ja kertomaan itsestä ulkopuolisille. Siinä korostetaan omaa sivistystä näyttämällä, että on nähnyt maailmaa”, Häkkinen selittää.

Myyttien vaara on, että ne toiseuttavat paikallista väestöä esittäen heidät eksoottisina ja radikaalisti erilaisina kuin matkailija. Myytit yksinkertaistavat mutkikkaita asioita ja hämärtävät kokonaiskuvan. 

”Matkailulla korostetaan omaa sivistystä näyttämällä, että on nähnyt maailmaa.”

”Kun tietämättäsi kulutat ennalta määriteltyä myyttiä, me-he-ajattelu vahvistuu. Siinä paikallinen ihmisyys ja moniäänisyys sivuutetaan”, Häkkinen sanoo.

Myyttejä ja stereotypioita pitäisi miettiä erityisesti siinä vaiheessa, kun matkasta halutaan jakaa tarinoita ja kuvia sosiaalisessa mediassa. Viime aikoina julkisuudessa on keskusteltu sosiaalisessa mediassa jaetuista kuvista, joissa toistuu ”valkoinen pelastaja” -teema.

Häkkinen kehottaa matkailijoita miettimään, vahvistavatko he tuttuja myyttejä kohdemaasta.

”Kun matkailivat kertovat aina samat tarinat ja poseeraavat samojen orpokodin lasten kanssa, he sortuvat toistamaan yksinkertaistettua tarinaa kehittyvistä maista”, Häkkinen varoittaa.

Emily Höckert ja Annika Järvelin puhuvat Reilun matkailun yhdistyksen järjestämässä paneelissa Näin kohtaat köyhyyden matkallasi Maailma kylässä -festivaalin Taiga-lavalla sunnuntaina 27.5. kello 12.50.