Kehitysyhteistyörahaa on mitä ilmeisemmin käytetty väärin Nepalissa, paljastaa Nepalin tutkivan journalismin keskus CIJ.

Nepalissa on käynnissä laajamittainen opetussektorin kehittämishanke, jonka osana maa haluaa perustaa kirjastot kaikkiin julkisiin peruskouluihin. Vuodesta 2016 kirjastohankintoihin on käytetty CIJ:n laskelmien mukaan noin 3,5 miljardia Nepalin rupiaa eli noin 27 miljoonaa euroa.

Suurin osa on mennyt CIJ:n arvion mukaan joutunut vääriin käsiin.

Nepalin One School One Library -hankkeessa maan koulut ovat voineet hakea 650 000 rupiaa (noin 5000 euroa) läänin opetusvirastolta kirjastojen kehittämiseen, siis kirjoihin, kirjahyllyihin ja kirjaston kalusteisiin.

”Saimme vainun, että rahoja on voinut mennyt hukkaan”, sanoo CIJ:n päätoimittaja Shiva Gaunle.

CIJ kokosi kolmen toimittajan joukon selvittämään, oliko vainussa perää. Yksi koordinoi työtä Katmandusta ja kaksi kiersi maaseudulla niitä kouluja, jotka olivat saaneet rahaa. He haastattelivat oppilaita, opettajia, kirjakauppiaita ja koulutuksen asiantuntijoita.

”Kyseessä on täysin korruptoitunut hanke”, Gaunle sanoo.

Hitlerin ja Chén elämäkertoja

CIJ:n löydösten mukaan suurin osa kouluista ei ole ostanut kirjoja, ainakaan hyödyllisiä sellaisia. Maan opetushallituksen ohjeistuksen mukaan kirjojen tulisi olla koulukirjoja, opettajien oppaita tai kouluaineisiin liittyvää taustakirjallisuutta.

”Nämä ovat kouluja, joten kirjojen pitäisi olla nuorille ja lapsille suunnattuja: kuvia, sarjakuvia ja vähän tekstiä”, Gaunle sanoo. ”Tästä ei ole välitetty, vaan koulut ovat ostaneet mitä vain.”

Käytännössä kustantajat ovat myyneet kouluille ylijäämävarastojaan, CIJ kirjoittaa. Kirjastoihin on hankittu esimerkiksi ilman käännösoikeuksia huonosti käännettyjä Ché Guevaran ja Adolf Hitlerin omaelämäkertoja.

Osa kouluista oli käyttänyt rahat ohjeiden vastaisesti rakennustöihin ja moni oli ostanut kirjoja hyvin vähän, jos ollenkaan.

Rahaa ei ole juurikaan mennyt kunnollisten kirjojen hankintaan.

Esimerkiksi Saptarin maakunnassa, Kaakkois-Nepalissa sijaitsevaan Janata Secondary School -kouluun kirjoja oli ostettu reilulla sadalla eurolla viidentuhannen euron sijaan. Rehtori oli sanonut toimittajalle, että ”eri syistä” kirjoja ei oltu voitu ostaa, ja loput ostettaisiin “pian”. Hän ei suostunut erittelemään näitä syitä.

Kesho Aniruddhawati Secondary Schoolissa Rajpirajin maakunnassa maan eteläosissa oppilaat eivät edes tienneet, että koulussa oli kirjasto.

Kustantajat aktiivisina mukana korruptiossa

Tutkivan journalismin keskus CIJ:n päätoimittajan Shiva Gaunlen mukaan rahojen kohtaloksi on koitunut kustantajien ja rehtorien yhteispeli.

”Rahat otettiin vastaan, mutta kirjastot ovat vain nimellisiä ja niissä on roskakirjoja. Rahaa ei ole juurikaan mennyt kunnollisten kirjojen hankintaan”, hän sanoo.

”Sajha Prakashan -kustantamo soitti kymmenen kertaa päivässä, että tulkaa jo hakemaan kirjalasti”, sanoo Kathmandun lähistöllä, Dhadingin maakunnassa sijaitsevan Chandeshwari Higher Secondary Schoolin rehtori Hari Itani CIJ:n jutussa.

”Ei meillä ollut aikaa edes valita kirjoja.”

Hän myönsi toimittajille, että vain kymmenen prosenttia kirjoista oli hyödyllisiä. Kustantaja oli myös lähettänyt koululle kirjojen mukana jostain syystä säkkikaupalla kuukausittain ilmestyvää, kirjallisuuteen keskittyvää aikakauslehteä Garimaa. Koulu poltti ne, koska henkilökunta pelkäsi, että lehtien säilyttäminen näyttäisi siltä, että koulukirjoihin tarkoitetut rahat on tuhlattu lehtiin.

Rehtorit ovat CIJ:n mukaan myös ottaneet vastaan kuitteja ilman kirjoja. Toiset ovat kysyneet saisiko kuitin 200 000 rupialle, jos maksaa vain 75 000. Osa CIJ:n haastattelemista kustantajista sanoo kieltäytyneensä tällaisesta korruptiosta, mutta osa jopa markkinoi tällaista palvelua.

Kun kustantamot saavat tietää, että rahat on myönnetty, edustajat kiertävät kouluja tarjoamassa ”hyviä diilejä”.

Toimittajat saivat käsiinsä ja julkaisivat Dikura Publications -kustantamon johtajan Punya Prasad Prasainin sähköpostin, jossa tämä lupaa, että koulu saa 300 000 rupian kirjat 175 000 rupialla, ja ostaja saa pitää alennuksen. Eli rehtori saa pitää 125 000. ”Se on helppoa, laillista ja säädösten mukaista”, Prasain vakuuttaa sähköpostissaan.

Opettajat eivät uskoneet, että rahojen perään kysellään, sillä varat käytännössä jakaneet läänien opetusvirastot lakkautettiin.

Ostot pitäisi kilpailuttaa, mutta Dikura Publications tarjoaa palvelua, jossa se toimittaa ostajalle kolme tarjousta, yhden oikean ja kaksi kalliimpaa katmandulaisten yritysten nimissä. Samainen kustantamo on ottanut kouluja varten kirjoistaan uusintapainoksia, joita se myy normaalia kalliimmalla.

CIJ:n haastattelemien kirjakauppiaiden mukaan monet rehtorit pyytävät ostojen yhteydessä avoimesti kuitteja ilman loppusummaa.

Suomi mukana – ja tietoinen syytöksistä

Kirjastohanke on osa Nepalin koulutussektorin tukiohjelmaa, jota Suomi tukee 20 miljoonalla eurolla. Vuoteen 2021 kestävän ohjelman budjetti on 6,4 miljardia dollaria (noin 5,2 miljardia euroa), eli kirjastojen tuki on siitä vain pieni osa.

Suomen lisäksi ohjelmalla on 14 muuta kansainvälistä rahoittajaa, Maailmanpankista YK-järjestöihin, Norjaan ja Yhdysvaltoihin.

Suomen suurlähetystö ja ulkoministeriö ovat tietoisia väärinkäyttöepäilyistä.

”Olemme vieneet asian käsiteltäväksi opetussektorin työryhmään sekä jutelleet asiasta opetusministeriön edustajien kanssa”, sanoo Suomen Nepalin-suurlähettiläs Jorma Suvanto.

Suvannon mukaan kaikki korruptioepäilykset tuodaan yleensä myös laajempaan keskusteluun toukokuussa pidettävässä budjettituen seurantakokouksessa sekä syksyisin yhteiskokouksessa, jossa istuvat niin kehitysyhteistyön rahoittajat kuin Nepalin hallituksen edustajat.

”Lähetystö seuraa tämän kyseisen tapauksen edistymistä yhdessä muiden rahoittajien kanssa”, Suvanto sanoo.

CIJ ei usko asian selviävän ihan heti

Toimittajien työ on ajankohtaista, sillä koulujen kirjastojen varustelu on kesken. Toimittajat laskivat, että jos Nepalin hallitus aikoo rahoittaa kirjastot jokaiseen maan noin 10 000 peruskoulusta, siihen tarvitaan noin 50 miljoonaa euroa. Tästä reilu puolet on käytetty – hyvin tai huonosti.

Hanke on käynnissä vuoteen 2012 saakka. Shiva Gaunle ei ole järin toiveikas.

”Opetusministeri soitti minulle ja sanoi, että asia otetaan vakavasti. En kuitenkaan usko, että toimiin ryhdytään kovinkaan pikaisesti. Nepalissa ei oteta vakavasti oikeusvaltion periaatteita tai julkisten varojen valvontaa”, hän sanoo.

Tämän lisäksi Nepal on vaikeakulkuinen maa. Moniin maaseudun kouluihin tarkastusmatkat täytyy tehdä kävellen.

CIJ:n haastattelemat opettajat eivät uskoneet, että rahojen perään kysellään, sillä varat käytännössä jakaneet läänien opetusvirastot lakkautettiin 20. huhtikuuta. Ne korvattiin suoraan liittovaltion alla toimivilla koulutusyksiköillä.

CIJ uumoilee, että hankkeen päättyessäkään kouluissa ei ole kunnon kirjastoja.

Suomen kehitysyhteistyövarojen mahdollinen väärinkäyttö on aina huono uutinen. Hyvä uutinen sen sijaan on, että Suomen kehitysyhteistyö myös aikaansai tämän paljastuksen. Tutkivan journalismin keskus nimittäin saa osan toimintavaroistaan Viestintä ja kehitys -säätiöltä sekä ulkoministeriöltä.

Kirjoittaja työskentelee Viestintä ja kehitys -säätiössä.