Alkuvuodesta Suomen kehitysministeri vaihtui jälleen, kun Kai Mykkänen (kok.) siirtyi sisäministeriksi ja tilalle nousi kokoomuksen kansanedustaja Anne-Mari Virolainen, 52.

Kehitysministerin pesti on ollut viime vuosina varsin tuulinen, ja Juha Sipilänkin (kesk.) hallitus sai jo kolmannen kehitysministerinsä. Mykkästä ennen virkaa ehti hoitaa vain noin vuoden verran Lenita Toivakka (kok.), joka koki raskaaksi perheyhtiönsä verosuunnitteluun kohdistuneen kielteisen julkisuuden.

Edelliselläkin hallituskaudella tehtävässä nähtiin niin ikään kolme eri henkilöä: ensin Heidi Hautala (vihr.), joka ryvettyi omistajaohjausepäselvyyksissä, sitten Pekka Haavisto (vihr.), joka jätti lopulta hallituksen muiden vihreiden kanssa ydinvoiman vuoksi, sekä kolmantena Sirpa Paatero (sd.), joka ehti hoitaa tehtävää vain alle vuoden ennen seuraavia vaaleja.

Jo tuolloin järjestöt olivat huolissaan, kuinka liika vaihtuvuus lisää epävarmuutta kehityskentällä.

Edellisen kerran yhden ja saman kehitysministerin kausi kesti kokonaiset neljä vuotta, kun Paavo Väyrynen (kesk.) hoiti pestiä vuosina 2007–2011. Väyrynen onkin sinnikäs ministeri, sillä hän on ensimmäinen suomalainen, joka on toiminut ministerinä viidellä eri vuosikymmenellä 1970-luvulta 2010-luvulle.

Kehitysministerin tehtävä on kaiken kaikkiaan varsin tuore. Toimi Kankaanniemestä (kd.) tuli maamme ensimmäinen kehitysministeri vuonna 1991. Hänen johdollaan Suomelle laadittiin myös ensimmäinen kehitysyhteistyöstrategia.