Ping ping! Tekstiviesti kilahtaa eteläafrikkalaisen äidin puhelimeen.

”Vauvasi liikkeet käyvät yhä voimakkaammiksi ja säännöllisemmiksi. Silti vauvasi ei liiku koko aikaa. Kuten sinäkin, se tarvitsee myös välillä lepoa ja unta.”

Raskaudessa opastavia viestejä tipahtelee äidin kännykkään joka viikko. Tekstareissa ei kerrota pelkästään vauvan liikkeistä, vaan myös esimerkiksi rintaruokinnan tärkeydestä. Välillä muistutetaan, milloin olisi syytä hakeutua tarkastuksiin.

Kyseessä on terveyshanke Mom Connect, jonka käyttäjiksi on rekisteröitynyt Etelä-Afrikassa yli miljoona naista sitten projektin alusta 2014 lähtien. Projekti on Etelä-Afrikan terveysministeriön sekä monikansallisen lääkeyhtiö Johnson & Johnsonin yhteistyön tulos.

”Järjestelmä lähettää naisille tekstiviestejä raskauden alusta siihen asti, kun vauva on vuoden vanha”, Johnson & Johnsonin edustaja Dineo Sega kertoo Maailman Kuvalehdelle Brysselissä.

Ihmiset halutaan tavoittaa Mom Connectin kautta eri yhteiskuntaryhmistä, joten sen käytöstä on yritetty tehdä mahdollisimman helppoa myös kielellisesti. Sega kertoo, että koska Etelä-Afrikka on hyvin monikielinen maa, tekstiviestijärjestelmä on saatavilla 11 virallisella kielellä.

Innovaatioille on Etelä-Afrikassa kieltämättä tarvetta, sillä maa on valitettava esimerkki Afrikan valtiosta, jossa lapsikuolleisuuteen on pystytty puuttumaan varsin hitaasti. Vielä vuonna 2015 Unicefin mukaan 41 lasta tuhannesta kuoli alle viisivuotiaana – esimerkiksi Bangladesh ja Nepal pärjäävät paremmin. Myös paljon äitejä kuolee yhä komplikaatioihin raskauden tai synnytyksen aikana.

Maan terveysministeri Aaron Motsoaledi on kertonut unelmoivansa, että Etelä-Afrikan kaikki raskaana olevat naiset rekisteröityisivät käyttäjiksi. Matkaa kuitenkin vielä on yli 55 miljoonan asukkaan maassa.

Etelä-Afrikassa tekstiviestijärjestelmä on saatavilla 11 virallisella kielellä.

Mom Connect on vain yksi tuoreimmista esimerkeistä, joissa mobiiliteknologiaa yritetään hyödyntää kehitysmaissa terveyden edistämiseksi.

”Mobiili tarjoaa mahdollisuuden kaikkein köyhimmille. Kännykät tuovat mukanaan jo pelkät logistiset edut, kun aina ei tarvitse matkustaa palvelujen äärelle, vaan neuvoa voi saada puhelimitse”, sosiaali- ja kulttuuriantropologian professori Sirpa Tenhunen Helsingin yliopistosta sanoo.

Tenhunen on tutkinut Intian maaseudulla kännyköiden käyttöä, ja tarkastelee yhteyksiä sosiaaliseen muutokseen sekä kehityskysymyksiin ensi vuonna julkaistavassa kirjassaan.

YK:n alaisen kansainvälinen televiestintäliiton mukaan vuoteen 2015 mennessä 92 prosentilla kehittyvien maiden väestöstä oli matkapuhelin. Matkapuhelinten käyttö on kasvanut räjähdysmäisesti globaalissa etelässä.

Esimerkiksi talouslehti Forbes kirjoitti viime vuonna Myanmarista, josta aktiivisia SIM-kortteja löytyi jo noin 45 miljoonaa. Vielä pari vuotta sitten vastaava luku oli vaivaiset 3–4 miljoonaa.

Suurin osa maailman ihmisistä ei koskaan tule omistamaan tai edes käyttämään perinteistä tietokonetta, vaan monet hyppäävät suoraan kännyköiden maailmaan. Ja samalla onnistuvat sellaiset yksinkertaiset terveyteen liittyvät asiat, jotka aiemmin olivat utopiaa.

”Esimerkiksi Ghanassa aids-potilaat pystyvät soittamaan omalle lääkärilleen saadakseen lääkkeensä. He pystyvät sopimaan yksinkertaisista asioista ilman matkustamista – asioista, jotka ovat meille täällä itsestään selvyyksiä”, Tenhunen sanoo.

Tenhunen näkee kännyköiden yleistymisessä paljon potentiaalia myös kehitysyhteistyössä. Monet uskovat, että pian kaikkialle ulottuva mobiilitekniikka tulee muuttamaan terveydenhuoltoa enemmän kuin voimme kuvitellakaan.

Tutkijan mielestä kokonaisuus silti ratkaisee, eivätkä kännykät yksinään pelasta köyhiä köyhyydeltä.

”Kehitystoimissa voitaisiin ehdottomasti ottaa kännykät paremmin huomioon. Silti ei voida ajatella, että annetaan 100 000 kännykkää tietylle alueelle ja odotetaan, että se ratkaisisi asiat. Välillä kehitysyhteistyössä on ollut tällaista ylioptimismia.”

Tällä hetkellä erilaisia mobiilitekniikan ympärille muodostettuja hankkeita on ympäri maailmaa, mutta monet ovat edelleen pilottiprojekteja ja varsin pienimuotoisia. Tenhusen mukaan tutkimustietoa hankkeista on tarjolla vielä varsin niukasti.

Myanmarista löytyy 45 miljoonaa aktiivista SIM-korttia.

Kun suomalainen pohtii kännyköiden tuomia terveysmahdollisuuksia, tulevat heti mieleen hienot älypuhelimet ja näpsäkät sovellukset, jotka laskevat vaikkapa kalorikulutusta. Tenhunen kuitenkin muistuttaa, että kehitysmaiden käyttäjäkokemus ei vastaa vielä länsimaiden käyttökokemusta:

”Se aika on vielä kaukana, että internet olisi kaikkien saatavilla.”

Siispä monet kehitysyhteistyötoimijat keskittyvät vielä yksinkertaisempiin tekstiviestijärjestelmiin Mom Connectin tapaan. Kaikki, jotka omistavat kännykän, voivat vastaanottaa tekstiviestejä, joten käyttö on helpompaa kuin sovellusten käyttö.

Tenhusen Intian tutkimuskokemusten mukaan jo syrjäkylistäkin alkaa löytyä älypuhelimia, mutta koska mallit ovat usein halpoja kiinalaisia ja käyttöjärjestelmät varsin värikkäitä, yhteensopivien sovellusten kehittäminen ja näin ollen niiden laaja käyttöönotto on haastavaa. Myös Maailmanpankin vuonna 2012 teettämä raportti suhtautui sovellusten mahdollisuuksiin varsin varauksellisesti.

Lastenoikeusjärjestö Plan on käyttänyt hankkeissaan onnistuneesti tekstiviestipalveluja, muun muassa Ugandassa kouluhallintohankkeessa. Planin teknologiaerityisasiantuntija Mika Välitalo näkee sovelluksissakin potentiaalia, mutta alleviivaa, että yhä puhelut, tekstiviestit ja radiot ovat tehokkain tapa saavuttaa ihmisiä maaseudulla.

”Yksi mielenkiintoinen alue ovat chatbotit, jotka toimivat Facebook Messenger -palvelussa. Kyseinen sovellus löytyy useimmista kännyköistä ja Facebookin käyttöön ei tarvita useissa maissa datapakettia. Sitä kautta interaktiivisia viestityspalveluita voidaan suhteellisen helposti pistää pystyyn.”

Chatbot on ohjelma, joka on suunniteltu käymään keskustelua ihmisen kanssa. Ihminen kysyy, ja chatbot vastaa tai esittää lisäkysymyksiä.

Silti Välitalon mukaan erillisten sovellusten käyttöä pyritään välttämään kehitysyhteistyössä, sillä niiden tuottaminen, päivittäminen ja jakelu ovat melko raskaita prosesseja.

”Digitaalinen tiedonkeruu mobiililaitteilla tulee kasvamaan. Edullisiinkin kännykkämalleihin tulee myös yhä enemmän sensoreita, joita voidaan käyttää terveydenhuollossa esimerkiksi näytteiden analysoinnissa tai maataloudessa. Näitä ohjelmissamme ei ole vielä juuri hyödynnetty, mutta mahdollisesti jatkossa tulemme kyllä hyödyntämään”, Välitalo visioi.

Tekstiviestit voivat myös kannustaa lukemaan.

Haasteita mobiilitekniikkaa hyödyntävissä terveysprojekteissa on yhä paljon. Esimerkiksi Mom Connectin edustajan Segan mukaan äitiyskuolemat ovat viime vuosina laskeneet Etelä-Afrikassa ja rintaruokinnan suosiokin on yleistynyt. Silti kyseisen projektin suoraa vaikutusta positiivisiin kehityssuuntiin on vaikeampi osoittaa. Sama haaste piinaa toki myös perinteisesti muillakin kehitysyhteistyön aloilla. ­

Käytännön tasollakin voi tulla esteitä. Esimerkiksi Intian maaseudulla ihmisten lukutaitoisuudessa on suuria eroja ja koulutustaso on heikko.

”Tekstiviestipohjaisten palvelujen haaste on, etteivät kaikki voi käyttää niitä itsenäisesti”, Tenhunen sanoo.

Toki lukutaidossa on suuria eroja globaalilla tasolla, ja parhaassa tapauksessa tekstiviestit voivat myös kannustaa lukemaan, Tenhunen lisää. Silti edes terveysalan työntekijöillä ei ole aina tarvittavaa tietotaitoa käyttää kännyköitä – saatikka hienoja järjestelmiä työssään.

Yksi suurimmista haasteista kenties kuitenkin on se, mitä innovatiivisille kännykkähankkeille tapahtuu, kun projektit loppuvat. Hankkeet ovat olleet Tenhusen mukaan pitkälti yksittäisten toimijoiden rakentamia. Monella yksityisen sektorin toimijalla on ollut vaikeuksia oikean liiketoimintamallin löytämisessä. Matalat tuloluokat innostuvat usein aluksi uusista palveluista, mutta niiden käyttö hiipuu nopeasti, jos palveluista aletaan periä maksuja.

Bangladesh on maana ollut edelläkävijä mobiilitekniikan hyödyntämisessä, sillä se on integroitu olemassa olevaan valtion terveysjärjestelmään.

”Se tuo lisäarvoa köyhimmille. Mutta jos tarjotaan vain yksittäisiä projekteja, joita ei ole integroitu muuhun toimintaan, se ei toimi.”

Valtion rooli onkin tietyllä tavalla ollut Tenhusen mielestä sokea piste mobiiliteknologian hyödyntämisessä.

”Jos kohderyhmänä ovat maailman vähävaraisimmat, tulisi valtion tarjota näitä palveluja ja levittää terveystietoa”, Tenhunen linjaa.

Tenhusen mielestä olisikin syytä keskittyä erityisesti simppeleihin ratkaisuihin. Vaikkapa perinteisten neuvontapalveluiden tarjoaminen olisi viisasta ja kustannustehokasta.

”Esimerkiksi Länsi-Bengalin maaseudulla Intiassa ei voi vielä edes soittaa ambulanssia. Jos olet vakavasti sairas, sinulle ei ole tarjolla sellaista järjestelmää, vaikka kännykkäkin löytyisi. Infrastruktuuria ei vain ole.”

Planin Mika Välitalo on samoilla linjoilla: hänen mielestään tieto- ja viestintäteknologia on vain yksi työkalu monien joukossa eikä se korvaa poliittisia päätöksiä.

”Varsinkin varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa läsnä oleva ja koulutettu opettaja on ensiarvoisen tärkeä. Hänen osaamistaan ja työskentelyään voidaan tukea tieto- ja viestintäteknologialla, mutta ei voida korvata”, Välitalo sanoo, ja jatkaa:

”On avoin kysymys, minkälaisia automaattiopettajia joskus tulevaisuudessa tekoälyn ja robotiikan kautta syntyy, mutta vielä pitkään kannattaa panostaa ihmisopettajien määrään ja laatuun.”

Mobiilihankkeita maailmalta

Mosambik. Terveystutkimuskeskus on käyttänyt mobiililaitteita syrjäseutujen asukkaiden identifioimiseen ja paikallistamiseen. Kännyköillä kerätään ihmisten sormenjälkiä ja kodin gps-koordinaatteja.

Bangladesh. Bangladeshin terveysministeriö tarjoaa raskaana oleville naisille tekstiviestipalvelua Mom Connectin tyyliin.

Sambia. Lusakassa sijaitseva keskus käyttää matkapuhelimia mobiiliraportointiin maaseudun malariatilanteen seuraamiseksi. Terveystyöntekijät keräävät tiedot ja välittävät ne keskukseen tekstiviestein.

Lähde: Wuorisalo Jyri, 2012: ”mHealth – hengenpelastaja ja terveyden edistäjä kehitysmaissa ja kriisialueilla”