Että omassa kodissa on vessa ja siinä ovi, jonka voi asioidessaan sulkea. Tai että hanasta tulee vettä.
Näistä asioista meitä haluaa muistuttaa valokuvaaja ja globaalin kehityksen asiantuntija Ira Peppercorn. Hän on tehnyt töitä 68 maassa, kehittänyt asumista ja elinolosuhteita konfliktien sekä luonnonkatastrofien keskellä ja työskennellyt slummeissa köyhyyden vähentämiseksi.
”Suurin haaste ovat kaupungit, jotka kasvavat hallitsemattomasti ja luovat ihmisille turvattomuutta. Ihmiset tulevat kaupunkiin töihin. He tuntevat kaupungista jonkun, sukulaisen tai ystävän. He ajautuvat pimeisiin töihin. Kaupunkisuunnittelu, rakennusmääräykset ja peruspalvelut puuttuvat. Asuinolosuhteet voivat olla kauheat”, kertoi Peppercorn Yalen yliopiston Yale Insights -julkaisussa viime syksynä.
Esimerkkinä Peppercorn mainitsee Bangladeshin pääkaupungin Dhakan, joka on paitsi yksi tiheimmin asutuista myös yksi maailman nopeimmin kasvavista kaupungeista. Kaupungin uudet asukkaat päätyvät usein turvattomille asuinalueille, jotka ovat jo täpötäynnä ihmisiä. Ihmisten kodit, talokyhäelmät, on tehty aaltopellistä ja vain harvoin niissä on käymälä tai juokseva vesi. Tarpeet toimitetaan kadun varressa tai kauempana sijaitsevassa yhteiskäymälässä. Ruoka tehdään savuttavilla liesillä. Lattia voi olla sementtiä, mutta useimmiten se on savea ja mutaa.
Kaikilla maailman ihmisillä on oikeus turvalliseen kotiin.
Kurjat asuinolosuhteet ja slummiutuminen eivät ole tulevaisuudessa helpottamassa – päinvastoin. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana suurin osa maailman väestönkasvusta tapahtuu matalan tai keskimääräisen tulotason kaupungeissa. Lähes 40 prosenttia kaupunkiväestön kasvusta tapahtuu slummeissa. Afrikassa kaupunkien asukkaista jo 62 prosenttia asuu slummeissa. Slummiutumisen syyt ovat monimutkainen vyyhti kasvavaa eriarvoisuutta, korruptiota ja huonoa hallintoa.
Toivottomuuteen ei kuitenkaan ole syytä. Peppercorn muistuttaa, että slummit ovat kaikesta huolimatta täynnä elämää, hedelmäkojuja, kännykkämyyjiä ja leikkiviä lapsia. Ne ovat koteja. Jo pienillä muutoksilla elämänlaatua voidaan parantaa: kaupungit voivat luovuttaa lisää maata asuinkäyttöön, yhdenmukaistaa lainsäädäntöä ja varmistaa asukkaille puhtaan veden. Esimerkiksi Tunisia on saanut slummit hävitettyä. Edistystä on tapahtunut myös Ghanassa, Senegalissa ja Ugandassa.
YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmassa asuminen, sanitaatio ja puhtaan veden saanti on nostettu kestävän kehityksen edellytyksiksi. Kaikki maailman maat ovat sitoutuneet siihen, että viimeistään vuonna 2030 kaikilla maailmassa olisivat nämä asiat kunnossa – eivätkä ne enää olisi luksusta.