Myint Soe laulaa silmät kiinni, mutta hymy huulilla.
Mikki seisoo huterasti miehen edessä, ja taustamusiikki pauhaa kaiuttimista. Vieressä laulaa Myintin oma tytär sekä muutamaa muu burmalaisnuori. Koko joukolla on yllään karenheimon perinneasut.
Savonlinnalaiset seuraavat lauluesitystä kaupungin torin kevätviimassa kiinnostuneina. Osaa hymyilyttää. Burmalaiset esiintyvät osana Mahdollisuuksien tori -tapahtumaa, jossa jaetaan tietoa kansalaisvaikuttamisesta ja globaaleista kehityskysymyksistä.
Esityksen jälkeen pääsen jututtamaan Myintia, joka tuli Savonlinnaan pakolaisena yhdeksän vuotta sitten vuonna 2008. Tuolloin Suomi otti huomattavan määrän, vajaa 250 karenkiintiöpakolaista.
Sitä ennen mies asui 11 vuotta pakolaisleirillä Thaimaassa.
Syrjitty vähemmistö
Myanmarissa, entiseltä nimeltään Burmassa, pidettiin ensimmäiset verrattain vapaat vaalit vuonna 2015. Sitä ennen maata hallitsi vuosikymmeniä brutaali sotilasjuntta.
Myanmar on valtavan monimuotoinen maa, ja etnisiä vähemmistöjä on yli 130. Karenit kuuluvat yhteen suurimmista vähemmistöistä, sillä heitä arvioidaan olevan noin yhdeksän miljoonaa maan yli 50 miljoonan väestöstä. Karenit asuvat pääosin Myanmarin Kayinin osavaltiossa (entinen Karen-osavaltio), joka sijaitsee Myanmarin kaakkoisella rajalla Thaimaan vieressä.
Karenien maat ovat pitkään olleet Myanmarin sisäisen konfliktin riivaamat, sillä paikallinen sissiryhmä on sotinut virallista hallintoa vastaan vuodesta 1949 asti. Konfliktin ja vainon seurauksena monet karenit ovat paenneet Thaimaan puolelle pakolaisleireille.
Myint perheineen oli yksi heistä. Pakolaisleirillä elämä oli karua ja turvatonta, Myint kertoo.
”Menetin kaksi lastani pakolaisleirillä”, mies sanoo hiljaa.
Suomea opetellut Myint näyttää minulle kuvia slummeista ja puoliksi romahtaneista hökkeleistä. Hän on vieraillut leireillä myös Aasiasta lähtönsä jälkeen.
Uusi elämä Savossa
Savonlinnassa Myint on saanut rakennettua elämänsä uudelleen vaimonsa ja tyttärensä kanssa. Myintilla ei ole Suomen kansalaisuutta, mutta vaimolla ja tyttärellä kylläkin. Mies toivoo, että hänkin saisi pian kansalaisuuden.
”Täällä on turvallista, ja olen onnellinen Suomessa. Elämämme on nyt täällä.”
Neljä vuotta sitten Myint perusti Savonlinnan Burman pakolaisten yhdistys ry:n, joka kokoaa paikalliset burmalaiset yhteen. Myint toimii yhdistyksen puheenjohtajana.
Työllistyminen ei ole ollut Savossa burmalaispakolaisille helppoa, sillä työttömyys piinaa myös kantasuomalaista väestöä, mutta Myint on pysynyt aktiivisena. Hän on osallistunut monenlaisiin koulutuksiin ja työpajoihin, ja pian hän valmistuu siivouspalvelualalta. Hän kertoo myös saaneensa täksi kesäksi neljän kuukauden kesätyön siivousalalta.
Savonlinnalaisilta ylistystä
Myint kehuu savonlinnalaisia ja paikallisten asenteita.
”Meihin pakolaisiin suhtaudutaan hyvin, eikä ole ollut mitään ongelmia.”
Savonlinnalaiset puolestaan ylistävät burmalaispakolaisia, joita on kaupungissa useita kymmeniä. Mahdollisuuksien torin koordinaattori Kimmo Käärmelahti Savonlinnan Seudun Kolomonen ry:stä kehuu, kuinka burmalaiset ovat löytäneet paikkansa kaupungin kansalaistoiminnasta.
”Tänne muuttavat pakolaiset vaikuttavat itse paljon asenteisiin omalla käytöksellään. Nämä meidän burmalaiset ovat olleet todella avoimia ja auttavaisia”, Käärmelahti kuvailee.
Kolomosen toiminnanjohtaja Sirpa Kolistaja komppaa Käärmelahtea. Burmalaiset ovat hänen mukaansa aktiivisia ja ahkeria.
”He tekevät ihan hulluna duunia. Kun vaan kielen oppisivat, niin työllistyisivät”, Kolistaja sanoo.
Paikalliset ovat huomanneet myös etenkin burmalaisen nuorison aktiivisuuden. Myintin tytär puhuu jo täysin sujuvaa suomea.
”Minä opin häneltä kieltä”, Myint naurahtaa.
Silti omaa kulttuuria ja juuriakaan ei haluta unohtaa, ja sen eteen myös Myintin yhdistys tekee töitä. Siksi burmalaisyhteisö on mukana esiintymässä myös Mahdollisuuksien torilla.
Ja niinpä burmalaisnuoret aloittavat jälleen esityksen, tällä kertaa tanssitaan musiikin tahdissa. Ja savonlinnalaiset kerääntyvät ympärille katselemaan. Osa uskaltaa jo toisella kerralla taputtaa mukana.