Pitkään sotilasjuntan rautaisella otteella hallittu Myanmar on ollut vuosia otsikoissa rohingya-muslimivähemmistöön kohdistuvasta syrjinnästä. Aiheesta on tullut kansainvälisen median lempilapsi.
Kun Aung San Suu Kyin puolue otti 2015 komean vaalivoiton ja Suu Kyi nousi politiikan keskiöön valtionkanslerina, olivat odotukset Nobelin rauhanpalkinnon voittajalle kovat. Heti viime syksynä Myanmarissa leimahti jälleen vuosikausia kytenyt rohingya-kriisi, ja kansainvälinen yhteisö kiirehti syyttämään demokratian puolestapuhuja Suu Kyitä vaikenemisesta.
Kaiken rohingya-kohun keskellä Myanmarin muut kriisit ovat kuitenkin jääneet vähemmälle huomiolle.
Harva tietää, että Myanmarissa on ainakin 135 eri etnistä vähemmistöä. Tämä altistaa maan etnisille selkkauksille. Monet etnisten ryhmien aseellisista siivistä ovatkin taistelleet oikeuksistaan maan hallintoa vastaan vuoden 1948 itsenäistymisestä lähtien.
Yksi vakavimmista konflikteista on kytenyt vuosikausia pohjoisessa Kachinin osavaltiossa. Köyhyyden ja piinallisten pitkien välimatkojen lisäksi aluetta kurittaa kukoistava huumebisnes.
Tulitauko ehti Kachinissa kestää 17 vuotta, kunnes Myanmarin hallituksen Tatmadaw-joukkojen ja Kachinin itsenäisyysarmeija KIA:n välille syntyi jälleen 2011 verinen selkkaus. Jopa 100 000 ihmisen arvioidaan paenneen kodeistaan yhteenottojen seurauksena. Jännitteitä ovat ruokkineet erityisesti rahakkaat patoprojektit: hallitus on pakottanut alkuperäisväestöjä muuttamaan kotisijoiltaan, mikä on lisännyt alueen epävakautta.
Muun muassa Asia Timesin mukaan juuri rohingya-kriisin ympärillä vellova kohu on antanut Tatmadaw’lle vapaat kädet mellastaa Kachinissa. Armeijan tuoreimmat taisteluhelikopteri- ja hävittäjähankinnat ovat luoneet konfliktille kokonaan uuden, synkemmän luonteen, lehti kirjoittaa.
Myanmar Times uutisoi, kuinka Suu Kyi teki maaliskuun lopulla harvinaisen vierailun Kachinin pakolaisleirille, jossa asuu yli 2 400 ihmistä.
Suu Kyin lyhyttä visiittiä voidaan pitää kannanottona, sillä se tuo julkisuutta pohjoisen kriisille, jonka Tatmadaw toivoisi muun maailman unohtavan.
Suu Kyillä onkin käsissään vaikea tehtävä luoda rauha maassa, jonka eri puolilla oman hallituksen joukot käyvät veristä sotaa juuri niitä etnisiä vähemmistöjä vastaan, joita nobelisti yrittää samaan aikaan itse houkutella rauhanneuvotteluihin.