Näkökulmat

Seuraavat sata vuotta?

Meidän suomalaisuuttamme ovat solidaarisuus, yhteisvastuullisuus ja Suomi, joka edistää teoillaan rauhaa, ihmisoikeuksia ja demokratiaa, kirjoittaa Suomen Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius.

Suomi juhlii 100-vuotista taivaltaan. Juhla­vuoden teemana on ”Yhdessä”. Suomi 100-hanke on urheasti yrittänyt kannustaa kansakuntaa katsomaan tulevaisuuteen ja kehittämään nuorekkaita juhlavuositapahtumia. Silti sota ja menneet taistelut näyttävät edelleen olevan mediassa keskeinen tapa kuvittaa suomalaisuus ja itsenäisyys.

Historian tunteminen ja varsinkin myyttien ja kansallisen tarinan erottaminen tapahtuneista asioista on tärkeää. Iltapäivälehden sadannetta sotaliitettä ja Kansa taisteli -muisteloa kauppajonossa katsoessa ei voi kuitenkaan olla miettimättä, olemmeko oikeasti menossa eteen- vai taaksepäin?

Itsenäisyyttä ja suomalaista identiteettiä on rakennettu monilla tasoilla ja tavoilla – ja enimmäkseen muualla kuin sotarintamalla. Monesti keinoina ovat olleet kansalaisvaikuttaminen ja kulttuuri, sekä Suomessa että kansainvälisesti.

Suomalainen rauhanliike täyttää tänä vuonna 110 vuotta. Rauhanliitto perustettiin ensimmäisen kerran 1907. Sen asialistalle kuului muun muassa rauhaa rakentavien kansainvälisten pelisääntöjen ja yhteistyöelinten puolesta kampanjoiminen. Yksi Rauhanliiton varhaisista aktiiveista, senaattori Leo Mechelin, kävi puhumassa Suomen itsenäisyyden puolesta kansainvälisilläkin areenoilla. Hän näki, että itsenäisyys vaati onnistuakseen juuri kansainvälisen yhteisön ymmärryksen, ei niinkään asevoimaa.

Autonomian aikana syntyivät monet niistä kansalaisliikkeistä, jotka rakensivat pala palalta sitä, mistä myöhemmin tuli Suomi. Maassa nähtiin laajamittainen aseistakieltäytymiskampanja, kun suomalaisia poikia ei enää oltukaan valmiita lähettämään tsaarin armeijaan. Monet ruotsinkieliset suvut vaihtoivat nimensä ja jopa kielensä suomeksi tukeakseen suomalaisen kulttuurin ja identiteetin vahvistamista.

Kansalaisliikkeillä on tänäkin päivänä tarjottavanaan askelmerkit siihen, minne haluamme viedä Suomea seuraavan sadan vuoden ajan. Kuva on ehkä vielä hämärä, mutta ainakaan kyseessä ei voi olla sisäänpäin käpertyvä, sinivalkoinen projekti, jossa kuvitellaan, että peruutuspeiliin katsomalla voisi selvitä nykyajan uhkakuvista. Ilmaston­muutos, ydinaseet, äärioikeiston nousu, varustelukilpa ja sotilaallinen nokkapokka uhkaavat pahimmillaan koko ihmiskuntaa.

Viime vuoden YK:n päivänä olin Syyrian sotaa vastustavassa mielenosoituksessa. Se ja muut suuret mielenilmaukset ovat antaneet toivoa, että monesti eri asioihin keskittyvät kansalaisliikkeet ovat löytämässä toisensa. Ehkä ihmisten mielissä itää jonkinlainen yhteinen ajatus siitä, minkälaista Suomea haluamme rakentaa yhdessä. Että meidän suomalaisuuttamme ovat solidaarisuus, yhteisvastuullisuus ja Suomi, joka edistää teoillaan rauhaa, ihmisoikeuksia ja demokratiaa.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Olet nyt varjossa ""staging"". Poistu