”Katastrofit laittavat ihmiset liikkeelle. Silloin tarvitaan hätäapua. Humanitaarisen avun osuus on kasvanut työssämme viime aikoina ja on nyt lähes puolet kaikesta avusta, toteaa Kirsi Madi, 57, vierailullaan kesäisessä Helsingissä.
”Mietin työssäni jatkuvasti, mikä on oleellista tulevaisuuden kannalta, miten pystymme tekemään todellista muutosta ja kuinka voimme saavuttaa tavoitteemme.”
Työssään Madi vastaa Unicefin toimiston hallintoon ja henkilöstöön liittyvistä asioista ja toimii pääjohtaja Henrietta Foren oikeana kätenä organisaatioon liittyvissä päätöksissä. Unicefin vuosibudjetti liikkuu kuudessa miljardissa eurossa. Työntekijöitä järjestöllä on 15 000, joista suurin osa – 85 prosenttia – on kunkin maan paikallisia ihmisiä.
Unicefilla on eri puolilla Afganistania neljätoista kenttätoimistoa ja lähes 400 työntekijää.
Viime päivinä mediaa ovat hallinneet erityisesti Afganistanin tapahtumat ja huoli siviilien tilanteesta siellä. Afganistan on yksi niistä yli 190 maasta, missä Unicef tekee työtä. Afganistanissa Unicefilla on eri puolilla maata neljätoista kenttätoimistoa ja lähes 400 työntekijää.
”Unicef on työskennellyt Afganistanissa yhtäjaksoisesti vuodesta 1949 eikä ole lähdössä sieltä pois nytkään. Itse asiassa meillä on suunnitelmissa panostaa entistä enemmän humanitaariseen apuun.”
Madin mukaan henkilökunta työskentelee muun muassa maan sisäisillä pakolaisleireillä, missä se keskittyy terveydenhuoltoon ja ravitsemukseen, erityisesti kuivuudesta kärsineillä alueilla.
Järjestön arvioiden mukaan lähes puolet Afganistanin 40-miljoonaisesta väestöstä on hätäavun tarpeessa. Vaarassa ovat erityisesti pienet lapset. On arvioitu, että noin miljoona alle viisivuotiasta lasta tulee kärsimään loppuvuonna vakavasta aliravitsemuksesta, jollei heille saada pikaisesti ruoka-apua.
Suurin osa Unicefin työntekijöistä on naisia, ja on epäselvää, kuinka turvalliseksi he kokevat työskentelyn Taliban-hallinnon alla.
Taliban-liikkeen johto on vakuuttanut Unicefille, että se voi jatkaa työtään maassa, mutta kukaan ei voi ennustaa täysin tulevaa. Suurin osa Unicefin työntekijöistä on naisia, ja on epäselvää, kuinka turvalliseksi he kokevat työskentelyn Taliban-hallinnon alla.
Yksi Unicefin suurimmista haasteista Afganistanissa viime vuosina on ollut lasten rokottaminen. Järjestön toiveissa on, että se voisi ottaa suuren loikan eteenpäin poliorokotusten suhteen. Tänä päivänä maailmassa on enää vain kaksi maata – Afganistan ja Pakistan – joissa esiintyy edelleen yleisesti poliota.
”Perusrokotuksia, kuten poliota, ei saa unohtaa koronankaan aikana. Meidän pitää varmistaa se, että myös ne tulevat hoidettua. Tilanne on toki hyvin haasteellinen niille maille, joiden perusterveydenhuolto on alhaisella tasolla”, Madi toteaa.
Koronan selättämiseksi tarvitaan globaalia yhteistyötä.
Koronapandemia on ollut valtava haaste kaikkialla maailmassa, mutta erityisesti siellä, missä on jo ennestään pulaa kaikenlaisista resursseista.
”Unicefin työn tavoitteena on antaa lapsille ja nuorille paras mahdollinen alku elämälle. Ohjelmatyössä keskitytään maan tilanteesta riippuen terveydenhuollon kehittämiseen, rokotuksiin, lasten aliravitsemuksen hoitoon, vesihuoltoon, sanitaatioon, varhaiskasvatukseen, koulutukseen ja lastensuojeluun”, Madi luettelee.
Koronapandemia on tuonut Madin mukaan selvästi esille sen, kuinka tärkeitä nämä kaikki osa-alueet ovat.
”Järjestömme on jatkanut työtä niillä koko ajan. Olemme koronarokotteiden myötä moninkertaistaneet rokotetoimitusten määrän.”
Koronan selättämiseksi tarvitaan globaalia yhteistyötä. Unicef on mukana COVAX-rokoteoperaatiossa, jota johtaa Maailman terveysjärjestö WHO yhdessä useiden muiden tahojen kanssa.
COVAXin tavoitteena on toimittaa matalamman tulotason maihin kaksi miljardia koronarokotetta vuoden loppuun mennessä. Tähän mennessä yhteistyökumppanit ovat toimittaneet eteenpäin 210 miljoonaa rokotetta, mikä on vain murto-osa kokonaistavoitteesta.
Kouujen sulkeminen on vaikuttanut yli 1,6 miljardin lapsen ja nuoren koulunkäyntiin maailmassa.
Koronan välittömät ja välilliset vaikutukset lapsiin näkyvät jo joka sektorilla kaikkialla. Unicefin tilastojen mukaan kouluja on jouduttu sulkemaan pandemian aikana maailmanlaajuisesti 188:ssa maassa, mikä on vaikuttanut yli 1,6 miljardin lapsen ja nuoren koulunkäyntiin.
Vanhempien toimeentulon heikentyminen on näkynyt aliravittujen lasten määrän kasvuna. Monelle lapselle kouluruoka on ollut päivän tärkein ateria, joten koulunkäynnin loppuminen on vaikeuttanut tilannetta entisestään.
”Koronatilanne muuttuu jatkuvasti. Kaikkein suurimmat haasteet ovat tällä hetkellä Afrikassa, mutta haasteita riittää myös Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa”, Madi toteaa.
”Koronarokotteiden toimittamisen takia olisi tärkeä saada parannettua kehittyvien maiden terveydenhuoltoa. Se olisi edellytys, jotta me selviytyisimme tästä pandemiasta ja auttaisi meitä myös ennakoimaan mahdollisia uusia terveyskriisejä.”