Nobelin rauhanpalkinnon rohkeasta journalismista saanut Maria Ressa istuu Manilassa, aikoinaan perustamansa maineikkaan Rappler-median lähes autiossa toimituksessa. Nainen puhkuu tarmoa, somejätteihin ja diktaattoreihin kohdistuvaa armotonta analyysia.
Vaikka Ukrainan sota ravistelee koko maailmaa, sananvapautta uhataan entistä enemmän, ja täällä Filippiineillä entisen diktaattorin pojasta on tulossa seuraava presidentti. Tästä kaikesta huolimatta Ressa haluaa ylläpitää taisteluhenkeä.
Dmitri Muratovin kanssa Nobelin palkinnon saanutta Ressaa kutsutaan nyt kaikkialle esiintymään. Pari päivää sitten hän oli lentokentällä suuntanaan Yhdysvallat.
”Sain matkustusluvat, jotka liittyivät kuuteen minua vastaan vireillä olevaan kanteeseen. Odottelin lupaa seitsemänneltä taholta vielä lähtöpäivänä”, Ressa sanoo.
Lopulta hän joutui palaamaan lentokentältä kotiin. Syytettä käsitellyt vetoomustuomioistuin antoi matkustusluvan vasta kolme tuntia lentokoneen lähdön jälkeen.
Jos kaikki syytteet menisivät läpi, Ressa voitaisiin tuomita sadaksi vuodeksi vankilaan.
Vuosikymmeniä jatkuneet lakitupajutut, vihapuhe ja uhkaukset ovat koulineet muun muassa kunnianloukkauksesta syytettyä Ressaa niin, ettei hän menetä niiden takia yöuniaan. Enemmän häntä harmittaa se, että Rapplerin mediaväeltä menee tolkuttoman paljon työaikaa häirinnän vuoksi.
Jos kaikki syytteet menisivät läpi, Ressa on laskenut, että hänet voitaisiin tuomita sadaksi vuodeksi vankilaan.
Joku voisi luulla, että virallinen Filippiinit haluaa ottaa osan maan ensimmäisen Nobel-palkinnon kunniasta ja vaikka valheellisesti viestittää, että maassa on lehdistönvapaus.
”Mitä vielä! Meitä vastaan on alkuvuoden aikana nostettu neljätoista uutta kannetta, neljätoista!”, Ressa huudahtaa.
Venäjän toimintaa ja varsinkin informaatiovaikuttamista Ressa on seurannut jo pitkään. Hän on syyttänyt Moskovaa väärennettyjen videoiden ja raporttien levittämisestä jo ennen Ukrainan sotaa.
Ressan mielestä maailmanlaajuiset operaatiot totuuden tuhoamiseksi on torjuttava kiireellisellä lainsäädännöllä, myös EU:ssa. Valeuutisten toimintamalli on hänen näkemyksensä mukaan pysynyt samana kuin Krimin valtauksen aikana vuonna 2014.
”Sosiaalisessa mediassa kerrottu yksittäinen valhe päätyy alhaalta ylös, merkittävässä asemassa oleville toimijoille. Sen jälkeen hallinnon edustajat levittävät sitä vastavirtaan, ylhäältä alas. Sodan aikana siitä ei kukaan ota selvää ja muodostaa uutta todellisuutta”, Ressa muistuttaa.
Luottamus, totuus ja yhteinen todellisuus tuhoutuvat kaikki olosuhteissa, missä faktaa ei enää voi erottaa entistä nopeammin ja entistä laajemmalle leviävistä valheista, hän lisää.
Sitten hän kysyy itseltään, alkoiko kolmas maailmansota sittenkin ehkä jo vuonna 2008 Georgiassa, missä Venäjä osoitti olevansa valmis sotimaan naapurimaissa? Ressan mielestä alkoi.
Ressa kertoo nyt kirjoittavansa syyskuussa ilmestyvän, viittä vaille valmiin kirjansa esipuhetta uudelleen, sillä ensimmäisessä tekstiversiossa esipuhe käsitteli vuoden 2014 Ukrainaa, informaatiosotaa ja Krimin valtausta.
”Se oli merkittävä ajanjakso, koska me näimme silloin, kuinka todellisuus repesi sirpaleiksi sosiaalisen median manipuloinnin, Vladimir Putinin, valeuutisoinnin sekä koko maailman silmien edessä tapahtuneen Krimin alastoman valtauksen myötä.”
Esimerkkinä Ressa ottaa vuoden 2014 keväällä somessa ilmestyneet, oletetun ukrainalaisen lääkärin kommentit Ukrainan natsismista ja juutalaisten vastaisesta salaliitosta.
”Niitä sitten levitettiin eri kielillä sosiaalisessa mediassa, kuten Facebookissa ja Twitterissä. Pian sen jälkeen Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov esitti samaa narratiivia YK:ssa”, Ressa päivittelee ja muistuttaa, ettei alkuperäisiä valeuutisia levittävillä tileillä usein ole lainkaan seuraajia.
Voiko kehitystä enää synkemmin symboloida se, että 36 vuotta sen jälkeen, kun filippiiniläiset kaatoivat Marcosin perheen diktatuurin, on Ferdinand Marcos Jr. vahvin ehdokas presidentiksi!
Suomea Ressa pitää onnekkaana maana.
”Mutta kyseessä on virus, jolle mikään maa ei ole immuuni. Paras esimerkki siitä on Yhdysvallat ja se mitä siellä tapahtui 6.1.2021”, hän sanoo.
Jo elokuussa 2019 venäläinen RT-televisiokanava levitti narratiivia vaalivilpistä. Sitten Steve Bannon ja YouTube ottivat sen käyttöön, sen jälkeen Fox ja Tucker Carlson, kunnes Trump otti sen. Sen jälkeen narratiivi ohjattiin ylhäältä alas, Ressa sanoo ja muistuttaa, että nyt näemme Yhdysvalloista, miten kauan instituutioiden toipuminen tällaisesta vaikuttamisesta voi viedä.
Yli 35 vuotta journalistina toiminut Ressa sanoo juuri Filippiinien olleen ensimmäisen kaatuneen dominopalikan vuonna 2016 kun Rodrigo Duterte valittiin presidentiksi.
”Duterten jälkeen maailma koki Brexitin. Voiko kehitystä enää synkemmin symboloida se, että 36 vuotta sen jälkeen, kun filippiiniläiset kaatoivat Marcosin perheen diktatuurin, on Ferdinand Marcos Jr. vahvin ehdokas presidentiksi!”
Ressa näkee, että jos ilmiö nyt toistuu Filippiineillä, se merkitsee globaalia kaatumista fasismiin.
Hänen mielestään yksinkertainen selitys on se, etteivät ihmiset muista omaa historiaansa, koska historiaa manipuloidaan.
”Miten on mahdollista järjestää rehelliset vaalit, jos tarjolla ei ole rehellisiä faktoja! Mitä tapahtuu nyt Ranskan tai Kenian vaaleissa, tai Brasiliassa, missä sosiaalinen media, etenkin YouTube nosti Jair Bolsonaron äärioikealta valtavirtaan”, Ressa kysyy.
Filippiineiltä Yhdysvaltoihin nuorena muuttanut Ressa ei syytä tilanteesta median kuluttajia, vaan somejättejä.
”Yhtenä ongelmana on se, etteivät maailman suurimpina uutisten tuottajina toimivat sosiaalisen median alustat erota faktoja fiktiosta. Tutkimukset osoittavat, että ne itse asiassa edesauttavat valheiden leviämistä nopeammin ja laajemmin,” Ressa tiivistää.
Monet mediatutkijat ja tavalliset kuluttajat ovat panneet merkille myös sen, miten eri lailla sosiaalisen median alustat suhtautuvat sotarikoksiin, ihmisoikeusrikkomuksiin tai vihapuheeseen riippuen siitä, ollaanko Ukrainassa vai Israelin miehittämillä alueilla.
”Alustat ovat portinvartijoita, mutta ne toimivat satunnaisesti ottamatta vastuuta valintojensa vaikutuksista. Perinteisen median harjoittamaa läpinäkyvyyttä ei niillä ole, ja päätöksiä tekevät Menlo Parkissa ne ihmiset, jotka eivät koskaan ole olleet näissä kyseisissä maissa”, Ressa ruotii.
Hän viittaa muun muassa Myanmarin kansanmurhaan. Siihen liittyen Facebook on saanut jättisyytteen, jonka mukaan sen lepsu valvonta kiihdytti Myanmarissa vihapuhetta ja rohingojen kansanmurhaa.
”Kysymys on vastuun pakoilusta. Tämä on valvontakapitalismin malli, josta alustat rikastuvat joka kerta kun disinformaatio ja informaatio-operaatiot onnistuvat”, hän naulaa.
”Algoritmit on kehitetty tuottamaan rahaa ja ne päättävät, mitä alustoille jaetaan. Algoritmi on mielipide, ja Cathy O`Neillin kirja Weapons of Math Destruction (2016) kuvaa hyvin niiden toimintaa.”
Ressa muistuttaa, kuinka algoritmit käyttävät omaa biologiaamme meitä itseämme vastaan. Ne koukuttavat meidät vierittämään sellaisia sisältöjä, jotka kasvattavat suuttumusta.
”Alustoilla ruokitaan suuttumusta, liittyi se sitten covid-rokotusten hitauteen tai maahanmuuttoon, jota Euroopan populistijohtajat ja Trump hyödynsivät. Kasvavan suuttumuksen myötä vietämme enemmän aikaa alustalla jakaen tuntojamme, jolloin vihapuhe leviää tehokkaasti – ja myös ylemmäs päättäjien tasolle.”
Teknologia analysoi kaiken toimintamme ja tekoälyn avulla syntyy malli, joka tuntee meidät paremmin kuin me itse, Ressa muistuttaa.
”Jättiläismäisillä amerikkalaisyhtiöillä on siten biologiamme manipuloinnin jälkeen meistä dataa, jonka pitäisi olla meidän yksityisomaisuuttamme. Se on vähän niin kuin joku tulee ja varastaa talosi. Se on valvontakapitalismia.”
Ressan mielestä ei ole mikään ihme, että geopolitiikan pelurit ovat ajan hermolla maailmassa missä moraalinen paheksunta on merkittävämpää kuin se mikä on oikein tai väärin.
”Markkinoinnin käyttämät keinot ovat nyt manipulaation työkaluja. Olemme kuin Pavlovin koirat, testataan ja otetaan käyttöön se mikä toimii”, hän sanoo.
”Viime vuosikymmenien suurin muutos on se, kuinka teknologiaa on käytetty meidän manipulointiimme. Teknologiaa on pidettävä vastuullisena, aivan niin kuin Rappler vuonna 2016 raportoi huumeiden vastaisesta sodasta, mistä sekä Rodrigo Duterten että Mark Zuckerbergin pitäisi joutua vastuuseen.”
Sitten Ressa heittää kysymyksen: ”Jos kahdeksan vuotta sitten tapahtuneita informaatio-operaatioita Ukrainaan liittyen olisi silloin käsitelty, olisiko Putin kyennyt hyökkäämään Ukrainaan? Jos olisi, niin ehkä maailma ei olisi niin paha kuin se on tänään.”
”Annamme Ukrainalle aseita, mutta emme sekaannu sotaan, vaikka olemme siinä jo mukana globaalin disinformaatioverkoston myötä.”
Maria Ressa on vihainen eikä kunnioita pätkääkään eripuralla ja sodilla rikastujia.
”Kuinka paha tästä maailmasta oikein pitää tulla, ennen kuin teknologia-alustat ryhtyvät toimeen! Nyt ne rohkaisevat ihmisiä tuomaan itsestään esille vain kaikkein huonoimmat puolet, edistävät vastakkainasettelua ja repivät demokratiaa. Ne tuottavat muka uutisia, mutta tulos on enemmän valheita kuin faktoja.”
Ressa on seurannut, kuinka maailmaan syntyi ”Itsevaltiaat Oy”, jonka uhkaan läntiset demokratiat ovat heränneet vasta nyt, Putinin toimien jälkeen.
”Vahinko on kuitenkin jo tapahtunut. Putin tiesi, ettei Ukrainaa pelasteta lentokieltoalueella, ja niin maailma seuraa sivusta kuinka ukrainalaisia siviilejä pommitetaan”, Ressa sanoo.
”Annamme Ukrainalle aseita, mutta emme sekaannu sotaan, vaikka olemme siinä jo mukana globaalin disinformaatioverkoston myötä.”
Maria Ressa hiljentyy miettimään Venäjän journalismin tilaa ja nobelisti Dmitri Muratovia.
”Uusien lakien myötä Venäjän medialle ei anneta montaa vaihtoehtoa: ne voivat lopettaa toimintansa tai Dimitrin Novaja Gazetan tavoin poistaa Ukrainaa koskevan sisällön.”
”Uhkaako journalismia globaali alasajo, vai käydäänkö taistelu sananvapaudesta valtio kerrallaan? Saammeko apua niiltä länsimailta, joiden oletetaan kannattavan lehdistönvapautta?”
Maailman suurimmassa muslimimaassa Indonesiassa ja Aasian suurimmassa katolisessa maassa Filippiineillä CNN:n toimistot avannut Ressa lisää varauksen hokemaan, jonka mukaan kaikki maat, niiden ihmiset ja kulttuurit ovat erilaisia.
”Teknologia on todistanut, että meillä on paljon enemmän yhteistä kuin erilaista. Siksi on ironista, että teknologia ja sen alustat hajottavat meitä, kun ne hyödyntävät biologista samanlaisuuttamme ja manipuloivat ihmisiä, olivat he sitten suomalaisia, filippiiniläisiä tai ukrainalaisia.
Filippiinien mediaa seuratessani luen päätäni pyöritellen muun muassa The Manila Timesin 6.3.2022 kolumnin otsikon Is Rappler inciting another Ukraine in the Philippines? – Yllyttääkö Rappler Filippiineille uutta Ukrainaa?
Journalistisen riman alittava kommentointi, varsinkin sosiaalisessa mediassa jatkuu lähestyvien vaalien kuumentaessa tunteita. Ressa käyttää termiä ”weaponization of law” kuvatessaan Duterten hallinnon tapaa käyttää lakeja poliittisena aseena.
”Kanteet ovat poliittisesti motivoituja valheita. Ne ovat kuolonkorinaa hallinnolta, joka on tappanut ja vanginnut brutaalissa huumesodassa ties kuinka monta ihmistä. Poliisi myöntää ainakin kuusi tuhatta kuolonuhria, kun taas entinen ihmisoikeuskomissaari kertoi minulle jo joulukuussa 2018 että yli 27 000 on surmattu”, Ressa kertoo.
Palaan nyt Manilassa paikoille, joilla vuonna 1986 olin todistamassa kuinka valtavat väkijoukot pakottivat Ferdinand Marcosin ja Imeldan pakenemaan maasta.
Vuosipäivänä pari tuhatta ihmistä kokoontuu tänne ”People Power” -monumentille osoittamaan mieltään ja varoittamaan Marcosien paluusta 36 vuoden jälkeen.
”Kipinä globaaliin demokratialiikkeeseen lähti täältä”, Ressa muistuttaa muutamaa viikkoa ennen vaaleja, joissa Marcosin pojan uskotaan tulevan valituksi – ja Duterten tyttären Saran hänen varapresidentikseen.
”Rappler paljasti kolmiosaisessa raportissa, kuinka Marcosin verkosto muuttaa historiaa emotionaalisella manipuloinnilla ja kiillottaa Ferdinand Marcosin hallinnon kuvaa”, Ressa kertoo.
Hän sanoo, ettei vaalikeskusteluja välttelevällä Ferdinand Marcos Juniorilla ole varsinaista vaaliohjelmaa, ainoastaan hänen diktaattori-isänsä silotellut saavutukset 21 vuoden ajalta.
”Kerromme seuraajillemme, mitkä mediat ovat mukana tuossa manipuloinnissa, jossa sosiaalinen media on osallisena.”
Ressa sanoo Rapplerin ja 14 muun median toimivan nyt yhdessä faktantarkistajina ja ”faktapyramidin” levittäjinä kansalaisyhteiskuntaan, mukaan lukien ihmisoikeus- ja ympäristöryhmät, kirkot, liike-elämä.
”Pyramidin ehkä tärkeimpänä kerroksena ovat asianajajat, jotka yrittävät suojella kansalaisoikeuksia”, Ressa sanoo.
”Näissä vaaleissa määritellään Filippiinien tulevaisuus ja myös menneisyys. Diktatuurit toki kirjoittavat historiaa uudelleen, mutta nyt myös teknologia mahdollistaa sen. Hyvä hallinto täällä ja maailmassa näyttää nyt kaukaiselta haaveelta.”