Syyrian sota on jatkunut jo kymmenen vuotta, Meksikossa riehuu huumesota, Etiopiassa taistellaan ja Balkanilla kytee taas. Kyberhyökkäyksistä ja hybridisodankäynnistä on tulossa osa arkea eri puolilla maailmaa.
Perinteisen määritelmän mukaan sota on politiikan jatkamista muilla keinoilla. Sodan ja konfliktin välinen rajanveto on sen sijaan häilyvä. Sotilasprofessori, everstiluutnantti Janne Mäkitalo Maanpuolustuskorkeakoulun Sotataidon laitokselta selventää eroa.
”Sota on käytännössä sotilaallisen voiman käyttöä tai vaikutuksiltaan siihen verrattavissa olevaa muiden keinojen käyttöä toista osapuolta vastaan. Konfliktista puhutaan yleensä silloin kun sodankäynnin keinojen käytön kynnystä ei ole vielä ylitetty, hybridivaikuttamista on käytetty ja selvä vastakkainasettelu on syntynyt”, Mäkitalo kertoo.
Sodat ja konfliktit ovat muuttaneet muotoaan teknologian kehittyessä. Nykyään puhutaan laaja-alaisesta vaikuttamisesta, jossa käytetään ei-kineettisiä keinoja eli asejärjestelmillä ei tehdä tuhoa. Ulkoisesti voi siis näyttää, että mitään veristä sotaa ei ole käynnissä.
”Jos luonteeltaan vihamielisellä kybervaikuttamisella tai jollain muulla hybridivaikuttamisen muodolla pyritään poliittisen tavoitteiden saavuttamiseen, täytyy sodan määritelmä”, Mäkitalo muotoilee.
Monesti myös soditaan toiveista ja odotuksista vapauden ja poliittisten oikeuksien suhteen.
Konfliktin tai sodan osapuolilla voi olla erilaiset motiivit joko vähätellä konfliktia tai toisaalta korostunut tarve nimittää konfliktia sodaksi. Siinä missä suomalaiset sotivat Neuvostoliittoa vastaan, naapurimaan oppikirjoissa Talvisota kuvattiin rajakahakkana.
Rauhanvälittäjät ryhtyvät usein töihin kun sota on vielä kesken tai juuri päättynyt. CMI – Martti Ahtisaari Peace Foundationin Saana Keskitalon mukaan sodissa on toki kyse vallasta ja alueista, mutta perimmäiset syyt ovat syvemmällä.
”Ihmisillä on perusasioita mielessä eli ristiriitoja, jotka liittyvät turvallisuuden puutteeseen, pelkoon tulevaisuudesta, perustoimeentulosta, resurssien jakamisesta, sekä tunteeseen, että he ovat kyvyttömiä vaikuttamaan omiin olosuhteisiinsa. Ylipäätään taustalla on usein toive hyvästä elämästä.”
Monesti myös soditaan toiveista ja odotuksista vapauden ja poliittisten oikeuksien suhteen. ”Sodan syttymiseen tosin tarvitaan ideologisia mobilisoivia tekijöitä, joita vallankäyttäjät sekä maan sisällä että ulkopuolella käyttävät”, Keskitalo sanoo.
Kaikkialla maailmassa on sodittu, mutta on tiettyjä alueita, jotka ovat konfliktiherkempiä. Balkanin ruutitynnyristä puhutaan, Lähi-idässä on historiallisesti sodittu paljon ja Afrikassa on taisteltu siirtomaasotien aikana. Kauko-idässä on sodittu, Väli-Amerikka on edelleen levoton ja Neuvostoliiton hajoamissotien seurauksena alueella on edelleen jäätyneitä konflikteja.
”Niin pitkään kuin valtiot, poliittiset tai uskonnolliset liikkeet haluavat jotakin itselleen tai joka on toisen hallussa tai haluavat estää toista osapuolta tekemästä jotakin, niin pitkään sotia esiintyy”, sotilasprofessori Mäkitalo arvioi.